93-tytöt Espanjassa

Joukkueen kesken oli päätetty tehdä jotakin ikimuistoista ennen joukkueen hajoamista, pitkän yhteisen taipaleen päätteeksi. Siispä lähdimme syyslomalla Espanjaan.

Tässä muistelmia matkalla mukana olleilta.

Tiistai 14.10. lähtöpäivä

” Nousimme bussiin aamutuimaan, klo 14 maissa. Vilkutimme jäähyväiset paikalla olleille kateellisille vanhuksille, jotka eivät lähteneet mukaan ja suuntasimme intoa täynnä kohti Espanjaa. Maritta päätti luoda bussiin tunnelmaa pistämällä pyörimään cd:n, jossa oli Espanjalaista "laatumusiikkia" – E viva Espanja!

Lopulta päädyimme Ruoveden ABC:n kautta Helsinkiin ja lentoasemalle. Tunnelma oli odottavan hysteerinen, johtuen matkalaukkujen liian pienistä painorajoituksista ja lentopelosta. Ihmiset kiertelivät lentokentällä pari tuntia jännittyneinä ja nälkäisinä. Oma ruoka piti hankkia lentokentältä, sillä koneessa oli tarjolla vain sämpylää ja sen sellaista.

Koneeseen päästyään kaikki ottivat esille purkkapussinsa välttääkseen korvien lukkiutumista nousun aikana. Nousu oli huikea ja pulssin tasaantumisen jälkeen alettiin nukkumaan. Barcelonaan päästyämme hyppäsimme taas bussiin ja suuntasimme nokkamme kohti Salouta. Sinne oli tunnin matka Barcelonasta, joten nukkumatti alkoi taas kutsua luoksensa …”

Eve T. ja Viivi

Keskiviikko

”Heräsimme ensimmäisenä päivänä runsaiden yöunien jälkeen aurinkoiseen Espanjan aamuun. Osa porukasta kävi aamu-uinnilla ennen runsasta aamupalaa, johon kuului mm. ranskalaisia, pekonia, lettuja, hedelmiä ja jäätelöä.

Aamupäivällä meillä oli harkat, jossa valmentajana toimi espanjalainen Josep Clotet. Harkat olivat hauskat, mutta kuuman ilman takia uuvuttavat. Harkkojen jälkeen pääsimme vaatteet päällä mereen uimaan.

Loppupäivä oli vapaata, joka kuluikin syödessä, altailla makoilussa ja Saloun keskustassa shoppaillessa. Hiljaisuus klo 23.”

Hele, Eltsu ja Elina

Torstai

Aamiaisen jälkeen aloimme valmistautua Arin ja Tapsan vetämiin treeneihin. Ilmassa oli tiettyä jännitettä, olihan illalla tiedossa odotettu kamppailu paikallisen seuran, joku Espanyol, tyttöjoukkuetta vastaan. Vaikka jäähdyttelyleiri olikin, treenit vedettiin ihan tosissaan, auringonpaisteesta huolimatta.

Harkkakenttä oli vasta pari viikkoa sitten käyttöön otettu uuden sukupolven keinonurmi.

Lounas tankattiin taas kerran notkuvista buffet-pöydistä ja iltapäivä huilailtiin odotellen illan pääkoitosta. Osa vanhemmista oli lähtenyt päiväksi turisteilemaan Barcelonaan, tullakseen sitten ottelua seuraamaan.

Barcelonan pimeässä ja lämpimässä illassa tehtiin sitten pienimuotoista futishistoriaa. Katalonian olympiavalmennuskeskuksessa, samettisen pehmeällä nurmella iltavalaistuksessa pelatussa ottelussa vastakkain asettuivat JyPK ja La Liga-seuran RCD Espanyolin samanikäiset tytöt. Heti pelin alkuun saattoi havaita että pelaajien taitotaso on Espanjassa myös tytöillä korkeaa luokkaa, mutta jyväskyläläistytöt eivät suostuneet jäämään yhtään huonommiksi. Ottelusta muodostui tasokas ja kovavauhtinen. Nimekkään vastustajan kohtaamisen synnyttämä jännitys ja lataus siivittivät JyPK-tytöt näyttämään parasta osaamistaan ja tiukan taistelun jälkeen loppunumerot olivat hienot: Espanyol 3, JyPK 4. Tulosta voi pitää ottelutapahtumiin nähden aivan ansaittuna, sillä jyväskyläläisryhmä oli kentällä hallitsevampi joukkue. Pelissä mukana olleet tytöt voivat muistella peliä ylpeinä vielä vanhempinakin, sillä harva suomalainen jalkapalloilija on ollut voittamassa eurooppalaisen suurseuran joukkuetta.

Perjantai

Aamupäivä köllittiin, vietettiin aikaa meren rannalla tai kierreltiin paikallisia katuja vapaasti. Mukana olleet huoltajat kehottivat tyttöjä nauttimaan auringosta ja ruokailemaan raskaasti, sillä iltapäivällä oli tiedossa se viimeinen haaste; vanhemmat ja huoltajat vs. muu joukkue. Ja jotta olisi jotakin toivoa vauhdissa pysymisestä, piti tytöt jotenkin väsyttää… vaan eivätpä väsyneet!

Myöhemmin iltapäivällä päästiin siis itseämme liikuttamaan ja viettämään laatuaikaa pelikentällä.

Peli oli varsin hauska ja tapahtumarikas. Läkähtyneitä vanhempia rötkötti vaihdossa kun osa vuorollaan taisteli kunniakkaasti kuumassa auringon paisteessa. Ei se helppoa ollut, eikä tuomarikaan tainnut ihan pysyä laskuissa mukana. Tytöt höntsäilivät omaksi ilokseen ja lopputulos taisi olla jotakuinkin tasan. Tämä oli sitten se kauden viimeinen peli …

Loppupäivä otettiin taas loman kannalta kuka mitenkin aikaansa viettäen.

Lauantai

Aikaisin ennen päivän valkenemista näyttäytyi paikallinen ukkoskuuro; taivas salamoi ja vettä tuli kohtuullisesti. Meillä oli onnea ja sää selkeni aamupäivän aikana pieneksi tihkuksi joka sekin loppui aikanaan. Onneksi oli lämmintä.

Tälle päivälle oli matkaohjelmassa varattu lounaan jälkeen tutustumiskierros Barcelonaan sekä liigaottelu Espanyol vs. Villarreal. Pakkauduimme siis linja-autoon heti lounaan jälkeen ja odotimme innolla tulevaa.

Matkalla poimimme mukaan oppaan ja suunnistimme ensimmäisenä kohti Camp Noun stadionia. Satuimme sopivasti paikalle, sillä FC Barcelonan joukkue oli juuri lähdössä pelireissulle ja osa ehti nähdä muutaman tähtipelaajan. Tutustuimme stadioniin ja pelaajille varattuihin tiloihin, jotka kielivät siitä, että näitä pelaajia kohdellaan kuin kuninkaallisia; oli kylpyaltaita ja hierontapenkkejä, pressihuoneita yms, mitä me näemme joskus telkkarista. Camp Noun kenttä oli niin vartioitu, ettei sitä päässyt edes koskettamaan.

Barca-museo tarjosi palan jalkapallon historiaa ja siellä olisi voinut olla pidempäänkin, mutta alkoi olla jo kiire Barca-Superstoreen. Tästä kaupasta löytyi sitten kaikki mahdolliset Barcelonan fanituotteet ja pelipaidat – jokainen taisi tehdä hankintoja.

Seuraavaksi vuorossa oli pikainen tutustuminen Barcelonaan ja jalkauduimme hetkeksi ihailemaan Barcelonan yhtä kuuluisinta maamerkkiä eli Gaudin suunnittelemaa Sagrada Familia-kirkkoa (jota edelleen rakennetaan). Näimme myös muita ko. miekkosen omaleimaisia rakennuksia.

Kohokohta kierroksellemme oli kuitenkin illan pimetessä sykkivä kilometrin pituinen kävelykatu La Rambla. Pääsimme kokemaan hieman erilaista tunnelmaa kuin ralliviikonloppuna Jyväskylässä.

Katua kävellessämme saimme nähdä sulassa sovussa samalla ”näyttämöllä” niin katutaitelijat (miimikot) kuin kaupustelijatkin. Sieltä olisi löytynyt mukaan vietäväksi vaikkapa pikkulisko tai kääpiökani, jos ei välittänyt kukista, koruista tai muunlaisista matkamuistoista. Ja kuinka taitavia olivatkaan miimikot – kuin patsaita, jotka onnistuivat joskus säikäyttämäänkin kulkijan.

Barcelonan humusta suunnattiin Estadio Olympicolle, jossa illan isäntä eli Espanyol

pelasi Villarealia vastaan. Valitettavasti yhtään maalia emme nähneet sillä peli päättyi 0-0.

Vaikuttavaa kuitenkin oli, että Espanyol oli noteerannut meidät vieraakseen ja toivotti omalla tulostaulullaan JyPK:n tervetulleeksi.

Sunnuntai

” Heräsimme tyytyväisinä hotellin vuoteista ja suunnistimme taas kohti ihanaa aamupalaa.

Eihän siellä koskaan oikeen tiennyt mitä pitäisi syödä. Aamupalan jälkeen suuntasimme lippujemme kanssa kohti Port Aventuraa – Nyyssösten siskojen johdolla, kun Marittan reitti oli tyrmätty. Ovella meille jaettiin kartat ja lähdimme porukoissa suunnistamaan ympäri teemapuistoa. Suurin osa tytöistä pysähtyi ekaan laitteeseen joka näytti pienen katsauksen jälkeen ”aika lällyltä”, joten mikäs siinä, sinne sitten. Vanhemmat seurasivat myös, autuaan tietämättöminä minne oltiin matkalla. Yllätyksenä aika monelle tuli, että laite kiihtyi 135 km/h 3,5 sekunnissa! Aika mielenkiintoisia kuviahan siitä sai. Kovaa menoa oli. Kovaa menoa oli myös paniikkia herättävässä Dragon Khanissa (vuoristorata), johon oli ekan kerran jälkeen pakko päästä uudestaan – jos oli uskaltanut mennä siihen alunperinkään.

100m pudotus oli ehkä pelätyin laite. Ylösmennessä hoettiin manauksia että ”Miksi minä tulin tähän” ja ”Ei enää ylemmäs”, mutta alastullessa olikin jo sellainen olo, että ei se niin paha ollut (ainakaan melkein kaikista).

Port Aventurasta poistuttiin omaan tahtiin, mutta viimeisenä sieltä poistuivat vanhemmat, jotka eivät sinne alun perin edes meinanneet tulla. Hyvä päivä, aurinkokin paistoi aamun pilvien jälkeen.”

Krista, Ewe ja Tiia

Maanantai

Tämä päivä oltiin varattu vapaalle toiminnalle. Aamun rutiinien jälkeen osa jäi hotellin altaille, osa suunnisti Saloun kauppoihin tai meren rantaan. Yksi ryhmä teki junamatkan isompaan lähikaupunkiin (15 min) Tarragonaan. Historiallinen, roomalaisten perustama kaupunki amfiteattereineen, katedraaleineen jne. Oli siellä kaupallistakin katsottavaa ja ostoksia tuli taas suoritettua. Muutamat kävivät vielä katsastamassa Barcelonaakin.

Viimeisestä illallisesta otettiin kaikki irti ja maisteltiin kaikkea mahdollista – vielä kerran, sillä sellaisia pitopöytiä näkee harvoin.

Illallisen jälkeen kävimme juhlistamassa iltaa ja luikauttamassa hieman karaokea. Ryhmästämme paljastui sellaisia kultakurkkuja, että idols-kandidaatit kalpenisivat.

Yö taisi monella mennä pakatessa.

Tiistai

Nautiskelimme aamulla hotellin antimista ja venyttelimme aamupäivän altaalla tai käytimme viimeiset hetket ostosten tekoon Saloussa. Koska lentomme lähti vasta puolen yön aikaan, halusimme vielä viettää aikaa Barcelonassa ihan omaan tahtiin. Lounaan jälkeen lähdimme linja-autolla Barcelonaan. Kiertelimme pienissä ryhmissä La Ramblalla ja sen liepeillä. Illansuussa kokoonnuimme kaikki sovittuun paikkaan – ”löytöjä” oli taas tehty, koska kasseja oli jokaisella. Sitten alkoikin paluumatka.

Reissu oli mukava ja unohtumaton hienoissa puitteissa ja upeassa seurassa. Järjestelyt toimivat hienosti ja säätkin suosivat matkallamme. Voimme suositella kaikille.

93-joukkueen vuosikausia kestänyt yhteinen taival sai arvoisensa päätöksen, muistot säilyvät mielessämme aina.